Ekokulta
Ekokullan kimallus
Arvot
Kaivuu
Kaivuukuvia
Kulta
Ekokultaa kuvina
Historia
Yhteys ja linkkejä
Luonnonmukaisin menetelmin kaivettua ekokultaa
Kaivuu
Kaivuumenetelmä
Käyttämäni kullankaivuumenetelmä on peräisin 1800-luvulta Siperiasta. Tällöin Siperiassa kullankaivuussa olleet suomalaiset kaivajat toivat työskentelymetodin Ivalojoen kultamaille. 1940-luvun lopulla kaivuun know-how siirtyi uusille Lemmenjoen kultamaille. Täällä se on säilynyt erämaaolosuhteiden ja kullankaivuun jatkumon ansiosta puhtaimmillaan.

Lapiolla tapahtuvassa kullankaivuussa on maankäsittelyn määrä rajattu kaivajan sinnikkyyteen, luonnonolosuhteisiin ja vuodenaikojen vaihteluihin.

Pehkosenkuru ja kaivoksen valmistelu
Pehkosenkurussa kulta sijaitsee yleensä turvekerroksen ja pintasoran allaolevassa karkeassa ja savisessa moreenissa. Ennenkuin tähän ns. kultakerrokseen päästään käsiksi, on kuorittava ns. pintamaat. Pintamaata on noin 40- 120 cm.

Tämän jälkeen pystytetään kaivos. Käytän perinteistä kolmesta laudasta valmistettua puuränniä. Rännilinjasto voi olla useista ränneistä tehty kymmenien metrien pituinen työmaa.

Veden saaminen Pehkosenkurun kaivuupaikalle on haasteellista. Kaivuupaikka sijaitsee yli 400 metriä merenpinnasta, melkein Jäkäläpää-tunturin huipulla. Kurussa lirisevä tunturipuro ei riitä prosessivedeksi. Siksi sitä on kierrätettävä polttomoottorikäyttöisellä pumpulla. Tämä tuo lisäkustannuksia ja vaatii myös luonnon huomioonottamista.
Tunturipurosta paloletkuilla ohjataan luonnonvesi ränneihin ja lisäksi käytetään pumpun tuottamaa kierrätysvettä.

Rännin pohjalle asetetaan metalliset rihlat jotka pyydystävät painavia mineraaleja ja myös joitakin jalokiviä.

Rännitys eli kullankaivaminen
Kun kaivos ja vesihuolto on kunnossa, aloitetaan työt. Kultapitoinen moreeni on tiukkaa ja se pitää irroittaa hakulla ja joskus jopa rautakangella. Irtisaatu materiaali seulotaan käsin, eli siitä erotetaan karkea tavara, yleensä nyrkin kokoista suuremmat kivet, jotka siirretään syrjään.
Seulottu maa-aines lapiodaan ränniin jossa vesi ryhtyy erottamaan ns. jyviä akanoista, eli veden vaikutuksesta kevyt maa-aines kulkee rihlojen yli ja painava materiaali jää rihloihin.

Veden virtaus on säädettävä hyvin tarkkaan jotta optimaalinen pesu on mahdollinen. Tähän vaikuttavat myös rännin kaltevuus, leveys, rihlojen muoto, ränniin lapioidun materiaalin raekoko ja savisuus sekä myös lapiointitahti. Kullankaivuussa maansiirto ei ole pääasia, vaan se että siirtää oikeita maita oikeaan aikaan.
Kun on lapioitu päivä maata ränniin, tarkistetaan illalla tili, eli nostetaan rihlat ylös ja pestään rihloihin jäänyt rikaste vaskooliin. Vaskoolilla huuhtomalla saadaan viimeiset sorat ja kevyemmät ainekset pois massasta. Vaskoolihuuhdonnassa eli vaskaamisessa käytetään vain vettä, mitään kemikaaleja ei tarvita. Tämä ns. kullanhuuhdonta on vain 2% koko kullankaivuun työajasta.

Jos kultaa löytyy, tai ei löydy, jatketaan seuraavana päivänä töitä kuten ennenkin. Kullankaivuu lapiolla perustuu sinnikkääseen työhön ja peräänantamattomaan ammattitaitoon.

Vaskaaminen eli kullanhuuhtonta ja loppurikastus
Vaskaamisessa lopuksi jää kaikkein painavin materiaali: Platina, kulta, rautahiekka ja joitakin painavia jalokiviä.
Viimeisin rikasteen puhdistusvaihe on helppo tehdä puhaltamalla. Tämä tarkoittaa sitä, että rautaa ja kultaa sisältävä massa kuumennetaan metallivaskoolissa ja näin saatu kuiva massa kaadetaan paperille. Varovasti puhaltamalla ja heiluttamalla saadaan rautahiekka pois ja jäljelle jää puhdasta kultaa.

Suuri osa löytyvästä kullasta on ns. kultahiekkaa. Pehkosenkurusta löytyy poikkeuksellisen paljon karkeampaa, ns. koruhippukultaa, joka käytetään sellaisenaan uniikkikoruihin. Kultahiput punnitaan vaa'alla ja näin saadaan laskettua päivän tuotta ja tili. Joka päivä ei löydy kultaa punnittavaksi asti.

Katso kuvat galleriasta!
Ekokullan kimallusArvotKaivuuKaivuukuviaKultaEkokultaa kuvinaHistoriaYhteys ja linkkejä